Löytyi sitte neki jenkkakahvat uudestaan. Alkuviikosta jo hurrasin kun en niitä löytäny, mutta pitihän senki ilon joskus loppua... Päivällä tuli lenkillä vastaan pari cheerleaderia jotka tiiraili kaikkia meitä pallolajien kannattajia pitkin nenänvartta ja sai itsetunnon romahtamaan. Kuulostaa amerikkalaiselta elokuvalta, mutta tätä tapahtuu Suomessakin! Ajattelin loppumatkan syntyjä syviä ja tulin siihen tulokseen, että olo on kuin täti-ihmisellä, johon ihastuu vain miehet, jotka sanoo "pitäähän naisella olla, mistä ottaa kiinni". -.- kotona ryntäsin peilin eteen ja huokaisin helpotuksesta; sieltä katsoi edelleen alle keski-ikäinen tyttö!! :D